Glaukooma
Silmänpainetauti eli glaukooma
Glaukooma on näkökykyä vaurioittava, usein hitaasti ja salakavalasti etenevä silmäsairaus. Se ei aiheuta sairastuneelle mitään sellaisia vaivoja tai kipuja, joista voisi päätellä sairastuneensa. Nykytiedon valossa ainoa hoitomuoto on silmänpaineen alentaminen. Sillä pyritään ehkäisemään glaukooman aiheuttamaa näkövammaisuutta.
Glaukooma on silmäsairaus, joka aiheuttaa vaurioita näköhermonpäähän, hermosäiekerrokseen ja näkökenttään. Glaukoomatyyppejä on monenlaisia, joista kaksi yleisintä ovat avokulma- ja ahdaskulmaglaukooma.
Suurimmalla osalla potilaista avokulmaglaukooma etenee hitaasti: kun potilas saa hoitoa, ensimmäisestä näkökenttäpuutoksesta pahimpaan lopputulokseen eli mahdolliseen sokeuteen kuluu aikaa keskimäärin 30–40 vuotta. Silmään tulee sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia, ja ne ilmaantuvat ja etenevät tyypillisesti eri tahtiin: viive voi olla jopa useita vuosia (1–6 vuotta).
Glaukooman tärkein riskitekijä on kohonnut silmänpaine. Silmänpaine on ”normaalisti” 10–21 mmHg, ja riski kasvaa etenkin, kun silmänpaine ylittää arvon 30 mmHg.
Suomessa 80 % hoidetuista glaukoomapotilaista on iältään yli 65-vuotiaita. Iäkkäillä potilailla avokulmaglaukooma on toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy Suomessa (yleisin syy on silmänpohjan ikärappeuma).
Muita riskitekijöitä ovat edellä mainittujen ohella ns. mykiön hilsetystila (eksfoliaatio), diabetes ja näköhermonpään verenvuoto. Myös sukurasituksella (suvussa esiintyy glaukoomaa) ja likinäköisyydellä on vaikutusta.
Sairastuneella katsotaan olevan suuri riski silloin, jos 1) glaukoomamuutokset etenevät nopeasti riippumatta siitä, mikä on silmänpaine, 2) silmänpaine on yli 30–35 mmHg, 3) taustalla on vahva sukurasitus (useilla sukulaisilla glaukooma, joka on ilmaantunut nuorena tai aiheuttanut näkövammaisuutta) tai 4) taustalla on useita muita riskitekijöitä.
Suuren riskin potilaat ohjataan aina silmälääkärin tutkimuksiin. Heidän kohdallaan myös seuranta on muita potilaita tiheämpää, kunnes silmänpaine on laskenut tai sairauden eteneminen on saatu pysähtymään.
Silmänpaineen mittaaminen
Silmänpaineen voi mitata mittaamiseen perehdytetty henkilö, optikko, hoitaja tai lääkäri. Kaikissa silmänpaineen mittausmenetelmissä esiintyy vaihtelua. Mahdollisuuksien mukaan mittauksia olisi hyvä seurata samalla tutkimusmenetelmällä.
Pelkkä silmänpaineen mittaus ei riitä, vaan varsinainen glaukooman tunnistaminen perustuu lisäksi näköhermonpään, hermosäiekerroksen, näkökentän ja kammiokulman tutkimiseen. Kammiokulma tutkitaan glaukooman luokittelua varten silmän pinnalle asetettavan linssin (goniolinssin) avulla.
Silmänpaineen alentaminen on toistaiseksi glaukooman ainoa hoitomuoto. Silmänpainetta voidaan alentaa lääkehoidolla, kammiokulman laserhoidolla ja leikkauksella. Kun hoitomuotoa valitaan, tulee valinnassa huomioida myös hoidon mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset.
Hoidolla pyritään ehkäisemään glaukooman aiheuttamaa näkövammaisuutta. Tavoitteeksi asetetaan sellainen silmänpainetaso, jolla uusia vaurioita ei synny. Jos vaurioita on jo syntynyt, niitä ei voida parantaa, mutta hoidolla pyritään siihen, että ne eivät enää etenisi. Koska glaukooman eteneminen on kuitenkin hidasta, yksilöllisen, turvallisen painetason löytyminen voi viedä aikaa 3–5 vuotta.
Mikäli hoitoon päädytään, silmänpaineen tulisi hoidon aikana alentua vähintään 25 % lähtötasosta (ns. ideaalitaso). Lisäksi määritellään etukäteen ns. reagointiraja, jolloin hoitoa on tarve tehostaa. Tavoitteet tarkistetaan aina seurantakäyntien yhteydessä tarkkailemalla rakenne- ja näkökenttämuutosten etenemistä.
Lääkehoito
Lääkehoitona käytetään yleensä silmän painetta alentavia tippoja. Niiden säännöllinen ohjeenmukainen käyttö on taudin etenemisen pysäyttämisen kannalta oleellista. Myös glaukoomalääkkeisiin saattaa liittyä haittavaikutuksia. Osa potilaista joutuu lopettamaan lääkityksen paikallisten haittavaikutusten, esimerkiksi silmien ärsytyksen, punoituksen tai kutinan, vuoksi.
Laserhoito
Lääke- ja laserhoito alentavat silmänpainetta yhtä paljon. Kun ensisijainen hoitomuoto on kammiokulman laserhoito, noin puolet potilaista ei tarvitse lääkitystä 1–2 vuoden kuluttua.
Leikkaus
Pitkälle edenneen glaukooman hoito leikkauksella on tehokkaampaa kuin lääkehoito, mutta siihen liittyy alussa enemmän silmäoireita. Näkökenttäpuutokset voivat edetä myös leikkaushoidon jälkeen
Seurantakäynnit toteutetaan silmälääkärin laatiman yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaan. Tavanomaisessa glaukoomassa paine mitataan esimerkiksi puolen vuoden välein. Tutkimukset (näköhermonpään ja hermosäiekerroksen kuvantaminen ja näkökenttätutkimukset) otetaan 2 vuoden välein, mikäli tutkimuksissa ei ole todettu etenemistä. Hoito ja seuranta jatkuvat läpi koko elämän.
LÄHDE: